Oikea palvelu - katoava luonnonvara?

Palvelua, kiitos. Me maksamme myös siitä.
Jos palvelu ei tunnu maksunsa arvoiselta, sen maksaa viimekädessä ravintolanpitäjä.

Tuntuu, että aivan liian usein, kun Suomessa puhutaan palvelusta, ensimmäiseksi vedetään standardit (minimisuoritus) tai aletaan puhua tietotekniikasta (aidat ja aidanseipäät, anybody?).

Palvelua ei ole se, että tehdään vähimmäisvaatimus. Hyvän palvelun tunnistaa kun sitä saa. (Ja siitä kannattaa lounastajan sitten kiittää myös, se nimittäin tulee takaisinkin!).

Mikä ihme luulo se on, että jos tarjoilija ei meiltä kysy mitään, tai ei tee elettäkään että voisi tuoda laskua, vaan purjehtii pitkin salia ja pahimmassa tapauksessa aktiivisesti katsoo asiakkaan läpi tai ohi, niin miten silloin voidaan kuvitella, että me a) tilaisimme mitään lisää b) olisimme tyytyväisiä c) tulisimme kovin pian edes uudestaan?

Missä viipyy se vanhanaikainen, oikea palvelu? Se, että tarjoilija valvoo ruokailutilaa, ja on valmis milloin tahansa liikkumaan juuri meidän pöytäämme, tuomaan sitä uupuvaa suolaa (miksei sitäkään ole pöydissä?), kysymään saako olla muuta ja ylipäätänsä edes hymyilemään. Ja tietenkin valvomaan milloin seurue on lopettanut, ja tulemaan heti paikalle kysymään saisko olla lasku, ja ottakaa kahvia ja saisiko olla jälkiruokalista.

Hoito on helppo: Pikkuasiat kuntoon, eli pitäisköhän salihenkilökunnan nähdä itsensä enemmän ovimiehinä, jotka valvovat tilaa ja toimivat heti kun pientäkään ymmälläänoloa, ympäripälyilyä tai kysyvää ilmettä näkyy. Ja toimivat ystävällisesti. Ja rahastavat oikein ja sujuvasti.

Ravintoloitsijat, nämä sähläykset maksavat teille oikeasti rahaa, ja Toimituksesta ainakin on turha pitää töissä harmaanaamaisia kulisseja. Henkilökunnalle pitää nämä asiat opettaa ja sen jälkeen seurata että toimitaan sen mukaan.

Ja kun rahastus on hoidettu (muistetaan aina kysyä samaan vai erikseen) ja vieläpä oikein, muistetaan kiittää käynnistä ja toivottaa tervetulleeksi uudelleen. Ihan niin kuin siinä Mäkin manuaalissa.

Ei se nyt niin vaikeaa ole. Tarkkuutta se vaan vaatii.