Suurin osa teistä lukijoistakin on tämän varmaan huomannut: annosten hinta tuntuu vain nousevan, nousevan, nousevan. Samaan aikaan laatu tuntuu tulevan paikoin alas kuin lehmän häntä.
Päivän kauppalehdestä tästä samasta aiheesta osui haukankatseen alle myös juttu. Sen löydät tästä. (Kuvakin on lainaa, siitäkin kiitos KL:lle).
Ja meille laiskoille klikkaajille nostettakoon lainauksena esiin ko. jutusta pari pointtia, joissa Toimitus on erityisen samaa mieltä Kauppalehden artikkelin kanssa.
- ...ennen lomaa sai nepalilaisravintolasta einettä kahdeksalla eurolla, joutuu nyt samasta annoksesta pulittamaan 50 senttiä enemmän
- ...kesäkuussa noutopöydästä söi 8,90 eurolla niin paljon kuin jaksoi. Nyt hinta on 9,80, ja tarjolla on uunimakkaraa.
- ...valmis maksamaan päivittäin pelkästä lounaasta 50–60 markkaa...
- ...Seteleillä on kymmenen eri nimellisarvoa kuudesta eurosta 8,70 euroon. [Luottokunnan edustaja] ei halua kertoa, minkä arvoisia seteleitä menee eniten.
– Jos sanon, mitä menee eniten, se on hyvin pian ravintolan hintataulussa. - Käyttäjän näkökulmasta hintatauluun ilmestyy uusi hinta heti, kun lounassetelin kallein arvo tulee käyttöön.
Mitä tekee Toimitus?
Toimitus valittaa, kritisoi ja pistää entistä halvemmalla ylihintaisten lounaitten tarjoajia. Eli armoa ei tunneta jos hinnalle ei saada vastinetta. Jos kevät tuntuikin hetken ajan suorastaan herkulliselta tarjonnan suhteen, on hintalaatu-balanssi nyt taas saatu korjattua ravintoloitsijalle mieluisaksi, muttei suinkaan ruokailijalle.
Taistelu oman rahan lounastajan puolesta jatkukoon!
XOXOXO, Toimitus